Toukokuun alussa voimaan tulee uusi työvoimamalli. Ennen kuin malli on otettu edes käyttöön, se on saanut jo paljon kritiikkiä. Mallilla on toki hyviä tavoitteita, kuten esimerkiksi työttömyysjaksojen lyhentäminen, lyhytaikaisen työn vastaanoton helpottaminen, työnhakuun kannustaminen sekä työttömien tapaaminen useammin. Vaikka mallin tavoitteet ovat hyviä, voidaan olla montaa mieltä keinoista, miten ne saavutetaan.
Ylen 21.3. esittämässä MOT-ohjelmassa käsiteltiin uutta työvoimamallia. Ohjelmassa haastatellut työnhakijat ja työnantajat eivät uskoneet mallin auttavan työllistymiseen. Myös HPL on ollut eri mieltä osasta keinoja, jolla tavoitteita on tarkoitus saavuttaa.
Yhtenäistä pohjoismaalaista työvoimamallia ei ole olemassa
Sinänsä jo pelkkä mallin nimi on harhaanjohtava. Ei ole olemassa mitään yleispohjoismaalaista mallia, vaan maiden mallit eroavat toisistaan. Nyt käyttöön otettavaan malliin on otettu vaikkapa Tanskasta velvoite hakea paikkoja, mutta toisin kuin Tanskassa, ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei ole jyrkästi porrastettu. On vaikea nähdä, että pelkästään paikkojen hakeminen, ilman että samalla kannustettaisiin ottamaan paikkoja vastaan, tuo mitään helpotusta työllisyystilanteeseen.
HPL, samoin kuin Elinkeinoelämän keskusliitto EK, ovat tuoneet esille tarpeen porrastaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa, sillä nykyisellään se ei kannusta työnhakijoita ottamaan työtä vastaan. Kannustamattomuudesta saatiin esimerkkejä myös MOT-ohjelmasta, kun kokenut myyjä ei ottanut vastaan tarjottua 20 viikkotunnin työtä, koska hän sai vielä ansiosidonnaista päivärahaa. Toinen MOTissa haastateltu työnhakija kertoi, ettei oman alan työpaikkoja ole edes avoinna neljää kuukaudessa, jotta hakuvelvoitteen voisi täyttää.
Työttömyysturvan kannustavuudessa on menty pahasti pieleen, jos osa-aikaista työtä ei kannata ottaa vastaan eikä alaa tarvitse vaihtaa, jos työtä omalta alalta ei löydy. Pohjoismainen malli ei tuo tähän tilanteeseen muutosta. Osa-aikatyö ei välttämättä ole työnhakijan ykköstoive, mutta usein osa-aikaiselle työntekijälle kuitenkin tarjotaan lisätunteja tai kokoaikaista työtä. Henkilöstöpalveluyritykset voivat olla tässä apuna. Ne pystyvät yhdistelemään useammassa asiakasyrityksessä tarjolla olevaa työtä, siten että osa-aikaisesta työstä tulee kokoaikaisempaa.
Työnhakijoiden pitäisi myös ottaa töitä laajemmin vastaan, ellei omalta alalta löydy töitä. Ei voi olla niin, että vuosikausia ollaan työttömänä vain siksi, että alalta, johon on aikanaan kouluttauduttu, ei enää löydy töitä. Toki suomalainen työelämä kaipaa myös joustavia ja nopeita tapoja uudelleen kouluttautua, jotta alanvaihto olisi sujuvampaa.
Uusi työvoimamalli ei hyödynnä yksityisen työnvälityksen osaamista
Uusi työvoimapalvelumalli kasvattaa TE-hallinnon resursseja 70 miljoonalla eurolla vuodessa. On kovin harmillista, että hallitus käyttää 70 miljoonaa pelkästään julkisen työnvälityksen kasvattamiseen eikä yksityisen työnvälityksen valmiutta ja osaamista ole haluttu hyödyntää. Yksityisellä työnvälityksellä ammattitaito ja asiantuntijuus olisi myös heti hyödynnettävissä, toisin kuin julkisella puolella, joka joutuu nyt etsimään ja kouluttamaan uusia virkailijoita.
Miksi yksityistä työnvälitystä ei haluta käyttää apuna? Syy on osittain poliittinen ja yhtenä syynä on myös mainittu se, että työnvälityksen tehtävistä osa on ns. viranomaistyötä. Tämä on osin totta. Tästä syystä uutta mallia luotaessa olisi nimenomaan pitänyt tarkastella, vaativatko kaikki nyt viranomaistyöksi luokitellut tehtävät todella viranomaispäätöksiä, vai olisiko osan tehtävistä voinut hankkia ostopalveluna.
Työttömät eivät ole yhtenäinen joukko
Työttömyyden alkaessa on tärkeää, että työnhaku saadaan nopeasti käyntiin ja työnhakijan tarvitsemaa apua on saatavilla. Varsinkin juuri työttömäksi jääneiden osalta olisi järkevää hyödyntää yksityistä työnvälitystä, sillä henkilöstöpalveluyrityksillä on paljon avoimia työpaikkoja sekä ymmärrys siitä, mitä osaamista työ vaatii. Näin ollen työnvälitys on nopeaa ja johtaa työllistymiseen, ei pelkästään työnhakutaitojen kehittymiseen.
Julkisen TE-hallinnon pitäisi sen sijaan saada keskittyä erityyppistä tukea tarvitseviin pitkäaikaistyöttömiin. Suomessa on yli 100.000 pitkäaikaistyötöntä. On erittäin huolestuttavaa, että luku on viime vuosina ollut enemmänkin nousussa kuin laskussa. Pohjoismaisessa mallissa pitkäaikaistyöttömät uhkaavat jäädä aiempaa vähemmälle huomiolle resurssien kohdistuessa vasta työttömiksi jääneisiin.
Työnhakijarekisterin avaaminen yksityiselle työnvälitykselle nopeuttaisi työllistymistä
Uudistuksen yhteydessä olisi pitänyt myös mahdollistaa työnhakijarekisterien osittainen avaaminen siten, että yksityisen työnvälityksen toimijat pääsisivät tarkastelemaan työnhakijaprofiileita ja tarjoamaan työtä heille suoraan. Tämä nopeuttaisi työnvälitystä ja vähentäisi tuplatyön tekemistä.
Rekistereiden avaaminen yksityisen työnvälityksen yrityksille torpataan usein vedoten tietosuojakysymyksiin. Tietosuoja on toki tärkeää, mutta uskomme, että siihenkin löytyisi ratkaisuja ja malleja muista maista.
Yritykset arvostavat alamme yritysten osaamista
Yritykset arvostavat yksityisen työnvälityksen osaamista soveltuvien työntekijöiden löytämisessä. YLEn MOT-ohjelmassa Tampereen Konepajojen toimitusjohtaja Juhani Lehti toteaa, että “yksityisen sektorin dynamiikka ja aktiivisuus on ihan eri tasolla kuin TE-toimistossa”. Päättäjien pitäisi kuulla asiassa työvoimaa tarvitsevia yrityksiä eli niitä, jotka ihan oikeasti kamppailevat työvoimapulan kourissa.
Eduskuntavaalit pidetään 2.4.2023. Työllisyysasteen nostamiseksi seuraavan hallituksen tulee tarkastella uudelleen työllisyyspalvelujen järjestämistä ja edesauttaa yksityisen ja julkisen työnvälityksen yhteistyötä mm. avaamalla työnhakijarekisterit ja tarkastelemalla viranomaistyön sisältöä. Työttömyys- ja sosiaaliturvaa pitää muuttaa niin, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.
Merru Tuliara
toimitusjohtaja, Henkilöstöpalveluyritysten liitto HPL