Merru Tuliara kirjoittaa EK:n kuntavaaliblogissa, miksi kasvupalvelulain pääkaupunkiseudun erillisratkaisusta tulisi luopua.
Maakuntauudistus tuo suuria muutoksia kansalaisten arkeen. Erityisesti alueiden kehittämistä ja kasvupalveluita koskeva laki on julkisen ja yksityisen työnvälityksen yhteistyön syventämisen kannalta merkittävä lainsäädäntöhanke. Muutos on toivottu, ja sen tavoitteena on taata kaikille samat palvelut asuinpaikasta riippumatta sekä nykyaikaistaa olemassa olevia palveluita.
Kasvupalvelulain luonnoksessa palvelut esitetään toteutettavaksi monituottajamallilla, jossa yksityisen sektorin tuottamia palveluita hyödynnetään mahdollisimman paljon. Maakunta vastaa palvelujen tuottamisesta vain silloin, kun markkinoilta ei löydy sopivia palveluntuottajia tai kyse on tehtävistä, joita ei voi viedä markkinoille. Nämä kasvupalvelulakiehdotuksessa olevat määritelmät toimivat koko hankkeen ytimenä.
Kilpailun lisääntyminen pakottaa toimijoita parantamaan palveluja ja kehittämään innovatiivisia toimintatapoja työllisyyden parantamiseksi, mikä hyödyttää maakuntien lisäksi kuntia sekä yksittäisiä veronmaksajia.
Järjestämisvastuu on pidettävä erillään palveluiden tuottamisesta
Pääkaupunkiseudun kunnat vaativat sote-uudistuksessa kokonaan erillisratkaisua, jota perusteltiin suurella väestöpohjalla. Tähän hallitus ei kuitenkaan suostunut. Kompromissina niille ollaan räätälöimässä erillisratkaisua, joka koskee työ-, elinkeino-, maahanmuutto- ja kotoutumispalveluita, jotka muualla Suomessa kuuluvat maakuntien järjestämisvastuulla oleviin tehtäviin.
Erillisratkaisujen sijaan maakuntien pitäisi tehdä keskenään yhteistyötä, jotta palvelut voitaisiin järjestää järkevästi, ja työvoima liikkuisi myös maakuntien välillä. Pääkaupunkiseudun erillisratkaisun vaarana on, että markkinat pilkkoutuvat entistä pienemmiksi. Uudenmaan työssäkäyntialue on huomattavasti pääkaupunkiseutua laajempi. Siksi on tärkeää, että tämä alue toimii yhtenäisenä kokonaisuutena.
Jos kasvupalveluiden järjestämisvastuu annetaan yhteisvastuullisesti neljälle pääkaupunkiseudun kunnalle, kuntaomisteisten yhtiöiden pitäisi toimia tuottajina vain kilpailullisin ehdoin. Erillisratkaisussa on suunniteltu, että kunnat saavat oikeuden toimia palveluiden tuottajina, jolloin niiden omistamat yhtiöt (lukuun ottamatta niitä yhtiöitä, joilla on sidosyksikköasema) pystyvät osallistumaan kuntayhtymän kilpailutusprosessiin yksityisten toimijoiden tavoin.
Tilanne saattaa houkutella kuntayhtymän suosimaan kuntien omistamia yhtiötä, mikä puolestaan johtaa tasapuolisen kilpailuasetelman vaarantumiseen palvelutuottajien kesken. Tämä ei ole kasvupalvelulain hengen mukaista, eikä järkevää toimintaa tuottajan ja tilaajan erottamisen kannalta.
Maakunnille yhdenvertainen asema
Maakuntauudistuksen yksi keskeisistä periaatteista on myös hallinnon yksinkertaisuus. Pääkaupunkiseudun erillisratkaisussa Uudenmaan maakuntahallinnon ja kuntien lisäksi tulisi yksi uusi hallinnon kerros lisää eli kuntayhtymä. Tämä voi aiheuttaa palveluiden pirstaloitumista ja siten vaikeuttaa yhteistyön toteutumista maakunnan sisällä.
Nämä asiat huomioon ottaen olisi kaikkien kannalta parasta, että pääkaupunkiseudun erillisratkaisuista luovuttaisiin. Tällöin maakunnat ja kunnat olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Valtion, maakuntien ja kuntien yhteistyön tulee toimia tiiviinä myös tulevaisuudessa, ilman erillisratkaisuja. Vain sillä tavalla Suomi pysyy tulevaisuudessakin kilpailukykyisenä.
Merru Tuliara
Toimitusjohtaja
Henkilöstöpalveluyritysten Liitto
Blogikirjoitus on alun perin julkaistu EK:n kuntavaalit 2017 -sivustolla toimivakunta.fi 24.3.2017.