Hyvinvointialueiden vuokratyövoiman käyttöä on vastikään selvitetty STM:n perustamassa verkostossa; raportti julkaistiin 15.2.2024. Vuokratyövoiman käytöstä keskustellaan hyvinvointialueilla ja esimerkiksi YLE uutisoi aiheesta 6.3.2024 otsikolla Keikkalääkäreitä välittävien firmojen toiminta kismittää hyvinvointialueilla.
On harmillista, että uutisoinnissa ja julkisuudessa käydyssä keskustelussa korostuu hyvinvointialueiden ja vuokrahenkilöstöä välittävien yritysten vastakkainasettelu. On kaikkien etu, että lakisääteiset sote-palvelut saadaan turvattua, osaava työvoima saadaan riittämään ja kustannukset pysymään maltillisina ja järkevinä. Sote-toimialoilla toimivien henkilöstöalan yritysten pääasiallinen tehtävä on nimenomaan tukea ja auttaa hyvinvointialueita työvoimahaasteissa.
Verkosto esittää raportissaan viittä keskeistä toimenpide-ehdotusta, joilla pyritään hillitsemään vuokratyövoiman käyttöä ja varmistamaan, että vuokratyövoimaan liittyvä toiminta on vaikuttavaa ja laadukasta. Verkosto esittää muun muassa, että lailla säädettäisiin vuokratyövoiman käyttö viimesijaiseksi keinoksi turvata palvelut ja että hyvinvointialueille määritettäisiin vuotuinen raja-arvo (esim. 5 % henkilöstökustannuksista) vuokratyövoiman käytön kustannuksille.
Henkilöstöala HELA katsoo, ettei vuokratyön rajoittaminen tai kieltäminen ole ratkaisu hyvinvointialueiden työvoimapulaan, sillä se vain pahentaisi työvoimapulaa entisestään.
– Silloin, kun vuokratyövoimaa käytetään viimesijaisena keinona paniikin sanelemissa tilanteissa, palveluita ei useinkaan ehditä kilpailuttaa ja viime hetken ratkaisut ovat usein kalliita. Raportissakin toisaalta todetaan, että hyvinvointialueiden tulisi vuokratyön käytössä keskittyä työvoiman vuokraustarpeen ennakointiin ja kilpailuttamiseen hyvissä ajoin ennen varsinaista työvoiman tarvetta, toteaa Merru Tuliara, Henkilöstöala HELAn toimitusjohtaja.
Jos vuokratyön teettämistä rajoitettaisiin, suuri osa vuokratyötä henkilöstöalan yritysten kautta tehneistä ei siirtyisi hyvinvointialueiden palvelukseen. Osa työstä jäisi kokonaan tekemättä ja osa työntekijöistä siirtyisi työvoimapulasta niin ikään kärsivälle yksityiselle sektorille tai kokonaan toisille toimialoille.
– Kun kärsitään työvoimapulasta, työntekijöitä ei juurikaan ole kotona odottamassa kutsua töihin. Työvoiman löytäminen ja töihin houkuttelu on työlästä ja vaatii rautaista ammattitaitoa ja resursseja, mitä hyvinvointialueilla ei ole. Henkilöstöresursointi on henkilöstöalan yritysten ydinosaamista. HELA katsookin, että työkalupakissa on säilytettävä kaikki mahdolliset keinot – myös hallittu ja ennakoiva työvoiman vuokraus. Samanaikaisesti on lisättävä hyvinvointialueiden omaa työvoiman veto- ja pitovoimaa, sanoo Tuliara.
Julkisuudessa on nostettu esille yksittäistapauksia, joissa hyvinvointialue on maksanut vuokratyön käytöstä huomattavan korkean hinnan. Henkilöstöala HELAn mielestä palveluiden kilpailuttamisella, markkinavuoropuhelua lisäämällä sekä järkevillä sopimusehdoilla työvoiman vuokrauksen kustannukset pysyisivät maltillisella tasolla.
Tällä hetkellä palveluntuottajan eli henkilöstöyrityksen riskinä ovat kohtuuttomat sopimussakot ja kateosto-oikeudet, jos sovittua työvoimaa ei saada toimitettua. Kateosto-oikeuden perusteella tilaaja voi hankkia palvelun toiselta palveluntuottajalta moninkertaiseen hintaan ja laskuttaa sen alkuperäiseltä palveluntuottajalta. Kohtuuttomat sopimusehdot nostavat sopimusten hintaa, koska palveluntuottajien on varauduttava suuriin riskeihin.
Hyvinvointialueet eivät ratkaise työvoimahaasteita yksin eikä niitä ratkaista myöskään rajoittamalla vuokratyön käyttöä. Tarvitsemme kaikkia käytettävissä olevia keinoja. Työvoimapulaan on haettava ratkaisuja yhdessä: hankintoja kehittämällä, suunnitelmallisuutta lisäämällä sekä uutta innovoimalla.
