Henkilöstöala HELA jäsenyrityksineen haluaa tukea ja auttaa hyvinvointialueita, jotta lakisääteiset sote-palvelut saadaan turvattua, työvoima saadaan riittämään ja kustannukset pysymään järkevinä ja maltillisina.
HELA katsoo, ettei vuokratyön rajoittaminen ja kieltäminen ole ratkaisu hyvinvointialueiden työvoimapulaan, sillä se vain pahentaisi työvoimapulaa entisestään. Työkalupakissa on säilytettävä kaikki mahdolliset keinot – myös työvoiman vuokraus.
Työvoimapulaan on haettava ratkaisuja yhdessä henkilöstöalan yritysten kanssa, joiden ydinosaamista henkilöstöresurssointi on. Hankintoja on kehitettävä markkinavuoropuhelun keinoin ja samanaikaisesti on lisättävä hyvinvointialueiden omaa työvoiman veto- ja pitovoimaa.
Verkosto selvitti hyvinvointialueiden vuokratyövoiman käyttöä
Hyvinvointialueet kamppailevat sekä talousvaikeuksien että työvoiman saatavuuteen liittyvien haasteiden parissa. Kun työvoimaa on niukasti saatavilla, hyvinvointialueet ovat käyttäneet lakisääteisten sote-palveluiden turvaamiseksi vuokratyövoimaa. Vuokratyön käyttö on koettu jossain määrin ongelmalliseksi mm. siitä aiheutuvien kustannusten vuoksi.
Hyvinvointialueiden vuokratyövoiman käyttöä selvittävä verkosto perustettiin syksyllä 2023. Sen tehtävänä on ollut luoda tilannekuva vuokratyön käytöstä ja palvelujen ostoista sekä tunnistaa, aikatauluttaa ja suunnitella toimeenpanoa koskevat toimet vuokratyön käytön vähentämiseksi. Verkosto, jossa ovat olleet edustettuina STM, VM, SM, osa hyvinvointialueista, THL sekä KT, julkaisi raporttinsa 15.2.2024.
Verkoston raportissa on pohdittu laajasti erilaisia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa vuokratyön käyttöön. Lisäksi verkosto esittää raportissaan viittä keskeistä toimenpide-ehdotusta, joilla pyritään hillitsemään vuokratyövoiman käyttöä ja varmistamaan, että vuokratyövoimaan liittyvä toiminta on vaikuttavaa ja laadukasta.
HELAn näkemykset raportin ehdotuksista
On selvää, että vallitsevassa taloustilanteessa hyvinvointialueiden kaikkia kustannuksia on tarkasteltava kriittisesti, niin myös vuokratyön käytöstä aiheutuvia kustannuksia. Kuten verkoston raportissakin todetaan vuokratyövoiman kasvun juurisyynä voidaan pitää kysyntään nähden riittämätöntä sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman kokonaismäärää. Keinot lisätä työvoimaa, ainakaan kovin nopeasti, ovat rajalliset. Raportissa pohditut keinot ja toimenpide-ehdotukset eivät valitettavasti, kansainvälistä rekrytointia lukuun ottamatta, lisää sote-henkilöstön määrää. Näin ollen on erittäin tärkeää säilyttää työkalupakissa kaikki mahdolliset keinot – myös työvoiman vuokraus –, jotta sote-palvelut saadaan turvattua ja työvoimapulaan löydetään mahdollisimman hyviä ratkaisuja.
Verkosto esittää yhdeksi toimenpide-ehdotukseksi lain säätämistä siitä, että vuokratyövoiman käyttö olisi viimesijainen keino turvata palvelut ja käytettävissä vasta sitten, kun kaikki muut keinot olisi jo käytetty. Ehdotus on kuitenkin ristiriidassa jopa verkoston omien havaintojen kanssa. Raportissa nimittäin todetaan, että hyvinvointialueiden tulisi vuokratyön käytössä keskittyä työvoiman vuokraustarpeen ennakointiin ja kilpailuttamiseen hyvissä ajoin ennen varsinaista työvoiman tarvetta. Silloin, kun vuokratyövoimaa käytetään paniikin sanelemissa hätätilanteissa, palveluita ei useinkaan ehditä kilpailuttaa ja viime hetken ratkaisut ovat usein kalliimpia.
Verkosto esittää myös, että hyvinvointialueille määritettäisiin vuotuinen raja-arvo vuokratyövoiman käytön kustannuksille ja kustannusten kasvulle. Raportissa mainitaan, että raja-arvo voisi olla esimerkiksi viisi prosenttia henkilöstökustannuksista. Raja-arvosta poikkeamiseen puututtaisiin ministeriöiden ja hyvinvointialueiden välisessä vuoropuhelussa ja ohjeistuksessa.
Edellä mainitut vuokratyötä rajoittavat toimenpide-ehdotukset kuitenkin vain pahentavat työvoiman saatavuusongelmaa hyvinvointialueilla. Vuokratyön rajoittaminen on myös ongelmallista vuokratyödirektiivin näkökulmasta.
Demokraattinen yhteiskunta ei myöskään toimi pakkokeinoilla yksilön valinnanvapautta rajoittaen. Jos vuokratyön teettämistä rajoitettaisiin, suuri osa vuokratyötä henkilöstöalan yritysten kautta tehneistä ei siirtyisi hyvinvointialueiden palvelukseen. Osa työstä jäisi kokonaan tekemättä ja osa työntekijöistä siirtyisi työvoimapulasta niin ikään kärsivälle yksityiselle sektorille tai kokonaan toisille toimialoille. Lisäksi on huomattava, että silloin kun kärsitään työvoimapulasta, työntekijöitä ei juurikaan ole kotona odottamassa kutsua töihin. Työvoiman löytäminen ja töihin houkuttelu on työlästä ja vaatii rautaista ammattitaitoa ja resursseja, mitä hyvinvointialueilla ei ole. Henkilöstöresurssointi on henkilöstöalan yritysten ydinosaamista. Sote-toimialoilla toimivien henkilöstöalan yritysten pääasiallinen tehtävä on nimenomaan tukea ja auttaa hyvinvointialueita työvoimahaasteissa.
Raportissa nostetaan esille myös hyvinvointialueiden omien sidosyksiköiden hyödyntäminen tai työvoiman vuokraus oman alustan kautta. Yleensä on kuitenkin niin, että aito kilpailu markkinoilla tuottaa kokonaisuudessaan parempia, innovatiivisempia ja kustannustehokkaimpia palveluita. Koska työvoiman vuokraus ei ole hyvinvointialueiden omaa ydinliiketoimintaa, se tuskin olisi laadukkainta ja kustannustehokkainta toimintaa. Alusta, sen kehittäminen, perustaminen, käyttöönotto ja ylläpito vaativat nekin investointeja, joten miksi rakentaa pyörä uudelleen, kun palvelumuoto on jo olemassa. Kyseessä olisi siis vain vaihtoehtokustannus, ei kuluja pienentävä ratkaisu. Yhteistyön kehittäminen henkilöstöalan yritysten kanssa on nopein ja kustannustehokkain ratkaisu.
Palveluiden kilpailuttaminen, hankintojen parempi suunnitelmallisuus ja toteutus sekä järkevät sopimusehdot pitävät huolen siitä, että työvoiman vuokrauksen kustannukset pysyvät maltillisella tasolla. Raportissakin todetaan, että kilpailutuskriteereihin tulee kiinnittää huomiota sekä liian tiukkoja sopimusehtoja tulee välttää. On kehitettävä markkinavuoropuhelua, jotta hankintaosaaminen ja tietämys lisääntyvät, sopimuskriteerit muuttuvat kohtuullisemmiksi myös riskien osalta ja suunnitelmallisuus lisääntyy. Henkilöstöalan yritykset haluaisivat kehittää hankintoja markkinavuoropuhelun keinoin yhdessä hyvinvointialueiden kanssa. Tällöin vältettäisiin hintojen ylilyönnit ja palvelut saataisiin turvattua. Emme näe asiassa vastakkainasettelua, vaan pikemminkin yhteistyön lisäämisen ja kehittämisen tarvetta.
Raportissa todetaan myös, että hyvinvointialueiden tulisi kehittää omaa työvoiman veto- ja pitovoimaa. Tämä on erittäin tärkeää, mutta silloin kun työvoimaa ei ole tarpeeksi ja hyvinvointialueiden henkilöstö on erittäin kuormittunutta, on vaikea kehittää toimintaa ja parantaa johtamista.
Yhtenä toimenpide-ehdotuksena raportissa esitetään, että verkoston käynnistämän työn täydentämiseksi ja jatkamiseksi perustettaisiin työryhmä, joka mm. laatisi ohjeistuksia vuokratyövoiman hankintojen tueksi. Jos on tarkoitus kehittää hankintoja, on todella tärkeää, ettei työryhmässä olisi pelkästään ministeriöiden, hyvinvointialueiden ja KT:n edustajia, vaan myös henkilöstövuokrauspalveluita tarjoavien yritysten (henkilöstöalan yritysten) edustus otettaisiin monipuolisesti ryhmään mukaan.
