Työsopimuslaissa säädetään vaihtelevasta työajasta. Siinä on kyse tilanteista, joissa työntekijän työtuntimäärä vaihtelee työnantajalla tarjolla olevan työn määrän vaihtelun vuoksi ennakoimattomasti. Työajaksi on voitu sopia esimerkiksi 0–40 h/vko tai 10–25 h/vko. Kun työn vähimmäismääräksi on sovittu nolla tuntia viikon tai pidemmän tarkastelujakson aikana, puhutaan ns. nollatuntisopimuksista. Vaihtelevan työajan järjestelystä on kyse myös, kun työntekijän kanssa on solmittu joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja työaikaehtona on tarvittaessa töihin kutsuttava.
Järjestelyihin, joissa osapuolten välillä sovitaan määräaikaisesta työsuhteesta erikseen kutakin työskentelykertaa varten (ns. keikkatyösopimus), ei sovelleta vaihtelevaa työaikaa koskevia säännöksiä. Vaihtelevan työajan sopimukset ovat eri asia kuin, sopiminen keskimääräisestä työajasta eli työtuntimäärä on vakio, mutta työtuntien sijoittelu viikkotasolla vaihtelee tasoittumisjakson aikana. Jälkimmäisiin työaikajärjestelyihin ei sovelleta vaihtelevaa työaikaa koskevia määräyksiä.
Toteutuneen työajan tarkastelu
Vaihtelevaa työaikaa koskevaan sopimusehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa ei saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Työnantajan on vähintään 12 kuukauden välein tarkasteltava työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista. Tarkasteluvelvollisuus on automaattinen, eikä se perustu työntekijän erilliseen pyyntöön. Velvollisuus koskee kaikkia työnantajan aloitteesta tehtyjä vaihtelevan työajan sopimuksia. Tarkastelussa arvioidaan toteutuneiden työtuntien määrää ja työnantajan työvoiman tarvetta. Toteutuneiden työtuntien määrä voi osoittaa tarvetta määritellä vähimmäistyöaika olemassa olevaa korkeammaksi. Jos työajaksi on sovittu esimerkiksi 0–40 tuntia viikossa ja toteutunut viikkotyöaika tarkastelujaksolla on säännönmukaisesti ollut viisi tuntia tai sitä korkeampi, tarkastelu osoittaa tarpeen nostaa viikkokohtainen vähimmäistyöaika vähintään viiteen tuntiin.
Koska tarkastelussa verrataan toteutuneiden työtuntien määrää sovittuun vähimmäistyöaikaan, tarkastelujakson keskimääräisellä viikkotyöajalla tai työtuntien kokonaismäärällä ei ole merkitystä.
Pelkästään työtuntien kokonaismäärän kasvu ei merkitse velvollisuutta tarjota uutta vähimmäistyöaikaa silloin, kun työaika aidosti vaihtelee koko työsopimuksessa sovitulla vaihteluvälillä. Tällaisessa tilanteessa toteutunut työaika vastaa sovittua työaikaa. Tarkastelussa ei oteta huomioon vuosilomasta, perhevapaasta tai sairastumisesta johtuvia poissaoloja, koska ne eivät ilmennä työnantajan työvoiman tarpeessa tapahtuvaa vaihtelua.
Vaikka tarkastelujaksolla toteutunut työaika olisi poikkeuksellisesti tai tilapäisesti ylittänyt työsopimuksen mukaisen vähimmäistyöajan, se ei suoraan osoita, että vähimmäistyöaika tulisi määritellä korkeammaksi. Tällainen tilanne voi olla silloin, kun tarkastelujaksoon on sisältynyt normaalista poikkeava työvoiman tarve, joka ei anna oikeaa kuvaa työnantajan työvoiman tarpeesta. Lisäksi muiden työntekijöiden poissaolot ovat voineet työllistää vaihtelevaa työaikaa noudattavaa työntekijää tarkastelujakson aikana siten, että toteutuneiden työtuntien määrä antaa väärän kuvan työnantajan työvoiman tarpeen pysyvyydestä.
Työvoiman tarpeen arviointi
Toteutuneiden työtuntien lisäksi tarkastelussa arvioidaan työnantajan työvoiman tarvetta eli onko tarpeen nostaa tai vähentää vähimmäistyöaikaa. Työvoiman tarvetta arvioitaessa katsotaan esimerkiksi työnantajan asiakassopimusten pysyvyys, työtä luovien olosuhteiden sattumanvaraisuus sekä työn ja toiminnan luonne. Tarve työajan vaihtelulle voi johtua ulkoisista tai työnantajan vaikutuspiirissä olevista asioista.
Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle tarkastelun ajankohta
Työnantaja päättää tarkastelun ajankohdasta, eikä sitä välttämättä tehdä täsmälleen 12 kuukauden välein. Säädöksen tarkoitus on, että työaikaehto vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta.
Jos työntekijän työaika on työnantajan vaihtelevan työvoimatarpeen vuoksi säännöllisesti vaihdellut koko työaikaehdon vaihteluvälillä, työaikaehto on toteutunut työsopimuksen mukaisena eikä perusteita vähimmäistyöajan uudelleen määrittämiseen näin ollen ole.
Jos tarkastelu osoittaa perusteita työaikaehdon muuttamiselle, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelusta tarjottava työntekijälle sopimusta vähimmäistyöaikaehdon muuttamisesta vastaamaan tarkastelun tulosta. Työntekijä voi kuitenkin halutessaan kieltäytyä uudesta työaikaehdosta. Tällöin työaikaehto pysyy ennallaan.
Työntekijä tai hänen edustajansa voi pyytää työnantajalta kirjallista selvitystä tarkastelusta ja sen perusteena olevista seikoista. Työnantajan velvollisuus kirjallisen selvityksen antamiseen edellyttää työntekijän tai hänen edustajansa pyyntöä.
Työsuojeluviranomainen voi antaa kehotuksen työnantajalle, joka ei pyynnöstä ole antanut työntekijälle kirjallista selvitystä tarkastelun tuloksesta ja sen perusteena olevista seikoista. Kehotuksen laiminlyönnistä voi pahimmillaan seurata uhkasakon määrääminen.
Työnantajan on työntekijän pyynnöstä selvitettävä tarjolla olevan työn vähentymisen syyt, jos työn tarjoaminen vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevälle työntekijälle lopetetaan kokonaan. Tämä soveltuu vain sellaisiin vaihtelevan työajan sopimuksella työskenteleviin työntekijöihin, joiden työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika on nolla. Selvitys on annettava työntekijälle kirjallisesti. Säännöksen tarkoituksena on auttaa työntekijää varmistumaan siitä, että työtuntien tarjoamatta jättäminen ei perustu epäasiallisiin syihin.
Tiivistelmä:
- Vaihtelevan työajan sopimuksissa työntekijän työtuntimäärä vaihtelee määrättynä ajanjaksona työnantajan tarjottavissa olevan työn määrän vaihtelun vuoksi ennakoimattomasti.
- Työnantajan on vähintään 12 kuukauden välein oma-aloitteisesti tarkasteltava työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista.
- Työntekijä tai hänen edustajansa voi pyytää työnantajalta kirjallista selvitystä tarkastelun tuloksesta ja sen perusteena olevista seikoista.
Jos tämä tai jokin muu työlainsäädännön asia askarruttaa, Henkilöstöala HELAn jäsenneuvonta palvelee jäsenyrityksiä.
