Työsopimuslaissa, vuosilomalaissa ja työaikalaissa on omat erilliset vanhentumisaikansa palkkasaataville. Laeissa on erikseen määritelty työsuhteen kestäessä noudatettava vanhentumisaika ja työsuhteen päätyttyä sovellettava kanneaika. Työntekijälle aiheutunutta henkilövahinkoa koskee poikkeussäännös. Sen vanhentumisaika on kymmenen vuotta.
Työsopimuslaissa olevat vanhentumisajat ovat pidempiä kuin yleiset vanhentumisajat. Pidempiä vanhentumisaikoja puoltavat työntekijän suojaan liittyvät seikat. Työsuhteen kestäessä työntekijä ei välttämättä halua esittää vaatimuksia työnantajalleen. Myös työehtosopimuksen mukaisen palkan suuruudesta voi olla epätietoisuutta.
Erityissääntely koskee vain vanhentumis- ja kanneaikojen pituutta. Muut vanhentumiseen liittyvät kysymykset ratkaistaan tarvittaessa toissijaisesti sovellettavan vanhentumislain nojalla. Esimerkiksi vanhentumisen katkaisemiseen ja vanhentumisen oikeusvaikutuksiin sovelletaan yleisiä säännöksiä.
Palkkasaatavan vanhentuminen
Työntekijän palkkasaatavien – samoin kuin työsopimuslakiin perustuvien muiden saatavien vanhentumisaika – on viisi vuotta niiden erääntymisestä. Viiden vuoden vanhentumisaika koskee kaikkia työntekijän palkkasaatavia perustuvatpa ne työsopimukseen tai työehtosopimukseen. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko kysymyksessä kiinteä palkka vai erilaiset lisäkorvaukset. Palkkasaatavien vanhentumisaika alkaa kulua palkan erääntyessä maksettavaksi. Jollei palkan eräpäivästä ole erikseen sovittu, palkka on maksettava työsopimuslain mukaan yleensä palkanmaksukauden viimeisenä päivänä.
Työsuhteen ollessa voimassa, saatavan vanhentuminen voidaan katkaista muutoinkin kuin nostamalla kanne. Myös vapaamuotoisesta todisteellisesta muistutuksesta alkaa kulua uusi samanpituinen vanhentumisaika.
Vahingonkorvauksen vanheneminen
Työstä johtuvissa henkilövahingoissa, josta työnantaja on vastuussa, sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika lasketaan ajankohdasta, jolloin työntekijä on saanut tietää vahingosta. Työstä johtuvissa henkilövahingoissa sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika lasketaan siitä, kun työntekijä on saanut tietää vahingosta ja siitä, että vahinko johtuu sellaisesta työhön liittyvästä syystä, josta työnantaja on vastuussa. Konkreettiseen tietoon rinnastetaan se, milloin työntekijän katsotaan pitäneen ollut saanut nämä seikat selville.
Työsuhteen päättyessä noudatettava kanneaika
Työsuhteen päätyttyä työntekijän on nostettava kanne tuomioistuimessa kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä tai muutoin saatava raukeaa. Säännös kattaa palkkasaatavat ja esimerkiksi myös laittomaan irtisanomiseen perustuvat korvausvaatimukset.
Vuosilomalakiin perustuvan saatavan vanhentuminen
Oikeus vuosilomalaissa tarkoitettuun saatavaan raukeaa, jos kannetta työsuhteen kestäessä ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava.
Kahden vuoden kanneaika koskee myös työehtosopimuksen mukaisen lomarahan tai lomaltapaluurahan vanhenemista. Kanneaikaa koskevaa säännöstä ei sovelleta työnantajan ja työntekijän välillä solmittuun sopimukseen, jolla on sovittu lakisääteistä lomaa pidemmästä lomasta. Tällaiseen sopimukseen perustuva saatava rinnastetaan palkkaan ja sen vaatimiseen sovelletaan työsopimuslain säännöksiä.
Työsuhteen päättyessä saatavaa koskeva kanne on raukeamisen uhalla nostettava kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.
Työaikalakiin perustuvan saatavan vanhentuminen
Oikeus työaikalaissa tarkoitettuihin saataviin raukeaa, jos kannetta työsuhteen kestäessä ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt. Vanheneminen koskee sekä ylityö- ja hätätyökorvauksen ja sunnuntaityökorvauksen perusosaa että korotusosia palkkaustavasta riippumatta.
Työsuhteen päätyttyä myös tämän lain mukaisia saatavia koskeva kanne on pantava vireille kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.
