Suomella ei ole varaa kustannustehottomiin julkisiin työvoimapalveluihin. Tarvitsemme mm. työvoimapalvelujen kokonaisarvioinnin, kehittyneen monituottajamallin ja rahoitusmallin muutoksen.
Miljardit ilman mittareita – Näyttö nykyisten työvoimapalveluiden vaikuttavuudesta puuttuu
Työvoimapalvelujen toteuttamisesta vastaavat väestö- ja elinkeinorakenteeltaan hyvin erilaiset työllisyysalueet. Suomen väestömäärään nähden 45 työllisyysaluetta on liikaa. Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee sisällyttää kokonaisarviointi työvoimapalvelumallin vaikuttavuudesta, tehokkuudesta ja kustannuksista.
Työvoimahallinto pöhöttyy, tieto ei liiku eivätkä työnhakijat ole oikeissa palveluissa
Työvoimapalveluita koskevaa lainsäädäntöä ja työnhakijan palveluprosessia on yksinkertaistettava. Lisäksi tulee arvioida kriittisesti, mitkä tehtävät ovat luonteeltaan julkisia hallintotehtäviä ja mitä tehtäviä esimerkiksi palveluntuottajat voisivat tehdä.
Monet tosiasiallisesti työkyvyttömät ovat työnhakijoita vain saadakseen toimeentuloa. Työnhakijarekisteri on siivottava, jotta työnvälitys helpottuu ja työkyvyttömät pääsevät oikeiden palveluiden piiriin.
Digitaalisen tiedon liikkuvuutta on edistettävä, sillä työnhakijan työllistymistä edistävä digitaalinen tieto ei liiku sujuvasti viranomaisten välillä eikä myöskään yksityisen työnvälityksen toimijoille. Lisäksi työnhakijan tietojen salassapidon osalta on käynnistettävä tietosuoja- ja julkisuuslainsäädännön uudelleen arviointi.
Kotoutumiskoulutuksia tulee kehittää lähemmäksi työelämää ja työllistymistä. Varmistetaan, ettei koulutuksia kehitetä suuntaan, jossa niiden toteuttamisesta muodostuu julkisesti rahoitettujen koulutuksenjärjestäjien yksinoikeus.
Julkinen tuottaa, veronmaksaja maksaa – työvoimapalvelut muuttumassa julkiseksi monopoliksi
Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta on ongelmallista, että yhä useammin palvelut ohjataan kilpailuttamatta kunnan omille organisaatioille. Lisäksi työllisyysalueet paisuttavat omaa henkilöstöä tuottamaan palveluita, joihin on yksityistä tarjontaa. Kunnille/työllisyysalueille tulee säätää lailla velvollisuus tehdä tuotantotapa-analyysi järjestäessään työnhakijoille työnhaku-, ura- ja työhönvalmennusta tai muutosturvakoulutusta tai maahanmuuttajille kotoutumiskoulutusta.
Vahvistetaan työvoimapalvelujen hankintaosaamista, jotta kilpailutettujen palveluiden sopimusehdot ovat kohtuullisemmat palveluntuottajille.
Lisätään työllisyysalueiden ymmärrystä siitä, että yhteistyö henkilöstöalan yritysten kanssa nopeuttaa työnhakijoiden työllistymistä.
Työttömien työmarkkinakelpoisuus rapautuu – korjataan rahoitusmalli kannustavammaksi
Kunta maksaa ns. sakkomaksuja pitkäaikaistyöttömistä. Sakkomaksut eivät katkea, vaikka työtön osallistuisi työllistämistä edistäviin palveluihin. Tämä ei motivoi palvelujen tarjoamiseen. Rahoitusmallia tulee korjata siten, että kunnille hyvitetään 50 %:ia sakkomaksuista niiden työttömien osalta, jotka ohjataan läpinäkyvästi kilpailutettuihin työllistämispalveluihin.
Hyödyt työvoimapalvelujen korjaamisesta:
- Työllistyminen tehostuu
- Kuntien sakkomaksut vähenevät
- Työllisyysalueen ja palveluntuottajien roolit selkiytyvät ja yhteistyö kehittyy
- Kysyntä monipuolistaa palvelutarjontaa
Kunnille säästöjä yhteistyöllä
Julkisten työvoimapalveluiden ja henkilöstöalan yhteistyöllä voidaan merkittävästi parantaa kuntien taloutta, yritysten elinvoimaa ja kuntalaisten hyvinvointia.