HPL:n eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle annetun lausunnon pääkohdat
Pohjoismaista työvoimapalvelumallia koskevan hallituksen esityksen tavoitteet, kuten työttömyysjaksojen keston lyhentäminen, lyhytaikaisen työn vastaanoton helpottaminen, työnhakuun kannustaminen sekä työttömien tapaaminen useammin, ovat kaikki erittäin hyviä tavoitteita. Olemme kuitenkin eri mieltä joistakin hallituksen esityksessä mainituista keinoista, joilla nämä tavoitteet olisi tarkoitus saavuttaa.
Työnhakuvelvoitteesta on pidettävä kiinni
Esityksessä todetaan, että työnhakuvelvoitteeseen kuuluvaa velvoitetta hakea vähintään neljää työpaikkaa voitaisiin alentaa TE-palvelujen harkinnan mukaan etukäteen tehtävässä työnhakusuunnitelmassa. Mielestämme määrällistä työnhakuvelvoitetta ei ole syytä alentaa. Kun työnhakijan pääasiallinen työ on hakea työtä, neljän työpaikan hakeminen kuukaudessa on suhteellisen vähäinen määrä. Joissakin tapauksissa saattaa olla kohtuullista jälkikäteen arvioida, onko karenssi työnhakijalle kohtuullinen, jos työnhakuvelvoitetta ei ole täytetty. Se, milloin tämä on mahdollista, on määriteltävä hyvin tarkasti laissa, jotta uudistuksen tavoitteet toteutuisivat ja yhdenvertaisen kohtelun periaate ei vaarantuisi.
Karenssien liudentamiseen ei tarvetta
Hallituksen esityksessä esitetään karenssiaikojen lyhentämistä. Koska korvaukseton määräaika on oleellinen osa työttömyysturvan vastikkeellisuutta, emme näe perusteita niiden lyhentämiseen. Muistutusmenettelyä koskevat kohdat tulee poistaa lakiluonnoksesta. Moitittavasta käyttäytymisestä tulee aina olla seurauksena korvaukseton määräaika. Seuraamusjärjestelmän muuttaminen lisää myös työttömyysturvamenoja, joten senkään vuoksi järjestelmän muuttaminen ei ole kannatettavaa.
Oudoksumme myös lakiesityksen kohtaa, jossa todetaan, että silloin, kun työnhakija on jo täyttänyt työnhakuvelvollisuutensa, työtarjous ei olisi velvoittava. Tätä ei mielestämme perustella esityksessä riittävästi. Jää myös epäselväksi, miksi työn provisiopalkkaisuus olisi perusteltu syy kieltäytyä työstä ja mistä lakiluonnoksessa oleva euromääräinen raja tulee. Provisiopalkkaisessa työssä noudatetaan hyvin usein minimipalkkana vähintään työehtosopimuksella sovittua palkkaa, joten pelkästään provisiopalkkaus ei voi olla perusteltu syy kieltäytyä työstä.
Yksityisen työnvälityksen ja palveluntuottajien hyödyntäminen
Uudistuksen toteuttamiseksi hallitus on linjannut, että TE-palvelujen resursseja lisätään 70 miljoonalla eurolla vuodessa. Mielestämme on kovin harmillista, että hallitus käyttää 70 miljoonaa pelkästään julkisen työnvälityksen kasvattamiseen. Esityksessä jää valitettavan vähälle maininnalle yhteistyö yksityisen työnvälityksen toimijoiden kanssa. Hallituksen esitykseen tulisi kirjata entistä selkeämmin yksityisen työnvälityksen rooli ja uudistuksessa tulisi hyödyntää lukuisia tutkimuksia yksityisten työllisyyspalveluiden vaikuttavuudesta.
Esityksessä todetaan, ettei alkuhaastatteluja, kolmen kuukauden välein järjestettäviä työnhakukeskusteluja eikä niitä täydentäviä työnhakukeskusteluja, joissa laaditaan tai tarkistetaan työllistymissuunnitelma voida hankkia ostopalveluna, sillä ne ovat viranomaistehtäviä. Uudistusta tehtäessä ns. virkatehtävät tulisi käydä perusteellisesti läpi. Tuskin esim. alkuhaastattelu on kokonaan ns. viranomaistehtävä ja näin ollen osa palvelusta voitaisiin varmasti hankkia ostopalveluna.
Uudistuksessa pitäisi tutkia myös mahdollisuudet avata työnhakijarekisterit, ainakin osittain, myös yksityisen työnvälityksen toimijoille. Valmistelussa pitää toki huomioida tietosuojasäännökset, mutta toisaalta muistaa se, että työnhakijoilta edellytetään työnhakua ja aktiivisuutta ja että työttömyysturva on vastikkeellista. Vähintäänkin työnhakijan omalla suostumuksella hänen tietonsa pitäisivät olla myös yksityisen työnvälityksen toimijoiden nähtävillä.
