Keskeiset tavoitteemme 

Työn tekemiseen liittyviä kannustinloukkuja pitää purkaa 

Liian monen työikäisen jääminen työelämän ulkopuolelle uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaa, sillä sen ylläpitäminen vaatii työstä saatavia verotuloja. Hyvä työllisyys auttaa myös hillitsemään sosiaaliturvamenojen kasvua. Työn tekemisen tulee olla aina kannattavaa. Erilaiset kannustinloukut heikentävät työllisyysasteen nousua. Nykyjärjestelmä ei kannusta työn vastaanottamiseen. 

Työllisyyden edistäminen edellyttää laajaa asenneilmapiirin muutosta sekä johdonmukaista ja rohkeaa työllisyyspolitiikkaa.  Vanhoja rakenteita pitää uskaltaa muuttaa esimerkiksi työttömyysturvaa porrastamalla. Suomen työllisyysaste on saatava muiden Pohjoismaiden tasolle. 

Tarvitsemme sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tukemaan työn tekemistä. Eri osa-alueet, kuten työttömyysturva, asumisen tuet ja perhevapaat on uudistettava siten, että ne kannustavat nykyistä paremmin työn tekemistä. Esimerkiksi lasten vanhemmat pitäisi saada perhevapailta nopeammin takaisin työelämään ja asumisen tukijärjestelmää on selkiytettävä sekä sen ehtoja tarkistettava nykyistä kannustavammaksi.  

Tiivistetysti 

  • Työllisyysastetta on nostettava 
  • Työn tekeminen on saatava kannattavaksi  
  • Työttömyysjaksot on saatava lyhyemmäksi purkamalla kannustinloukkuja  
  • Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta on vauhditettava 

Erilaisia työn tekemisen tapoja pitäisi helpottaa  

Jotta työt ja tekijät kohtaisivat paremmin, on tärkeää, että työtä voi tehdä monin eri tavoin. Erilaiset työn tekemisen tavat lisäävät työllisyyttä sekä mahdollistavat yhä useammalle pääsyn työelämään.  

Erilaiset työn tekemisen tavat tulisi nähdä muuttuvan työelämän voimavarana. Tarvitsemme vakituisen ja kokoaikaisen työn rinnalle osa- ja määräaikaista työtä, vuokratyötä, projektityötä sekä erilaisten alustojen kautta tehtävää työtä, jotta sekä työntekijöiden että yritysten tarpeet voidaan huomioida paremmin. 

Tarvitsemme lainsäädännön sekä työehtosopimusten uudistamista siten, että ne vastaisivat tämän päivän työmarkkinoita, joiden kiinteä osa erilaiset työsuhteet jo ovat. Osa- ja määräaikaisen työn sekä vuokratyön tekemistä ei pidä jatkuvasti vaikeuttaa uusilla säännöksillä. 

Vuokratyötä koskevia perusteettomia kieltoja ja rajoituksia on edelleen yli 100 työehtosopimuksessa, mikä on myös vuokratyödirektiivin vastaista.  Näissä työehtosopimuksissa vuokratyövoiman käyttö yrityksessä rajataan ruuhkahuippuihin.  Tällaiset vuokratyörajoitukset työehtosopimuksista on saatava pois.  

Tiivistetysti 

  • Työelämän joustavuutta on kehitettävä  
  • Lainsäädännön tulisi mahdollistaa, ei estää eikä hankaloittaa, erilaiset tavat tehdä työtä. 
  • Kevytyrittäjyyttä koskevat säännökset tulisi selkeyttää. 
  • Työehtosopimusosapuolten tulisi poistaa työehtosopimuksista vuokratyötä koskevat perusteettomat kiellot ja rajoitukset.  

Kansainväliset osaajat on otettava valtiksi 

Huoltosuhteemme yskii ja osaajista on pulaa. Siksi Suomeen töihin tulemisen on oltava helppoa. Kansainvälisiä osaajia on houkuteltava aktiivisesti markkinoimalla sekä tarjoamalla suotuisat olosuhteet tulla Suomeen. Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta on luovuttava, lupaprosesseja nopeutettava ja kansainvälisten osaajien kohtaamaa byrokratiaa on johdonmukaisesti karsittava. Ulkomaalaisten opiskelijoiden osaamispääoman hyödyntämiseen sekä työmahdollisuuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Samaan aikaan on huolehdittava kansainvälisten osaajien relokaatiopalveluista, riittävästä asuntotarjonnasta, kielikoulutuksesta ja palveluista, kuten englanninkielisestä varhaiskasvatuksesta ja kouluista sekä työntekijän puolison työmahdollisuuksista.   

Tiivistetysti 

  • Työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa on lisättävä 
  • Suomi on brändättävä houkuttelevaksi työntekomaaksi 
  • Lupaprosessit ja tunnistautuminen lähetystöissä on saatava sujuvaksi ja nopeaksi 
  • Saatavuusharkinnasta on luovuttava 
  • Kansainvälisten osaajien ja heidän perheidensä kielikoulutuksesta ja muista palveluista on huolehdittava  
  • Henkilöstöpalveluyritysten osaamista ja ammattitaitoa tulisi hyödyntää kansainvälisten osaajien työllistämisessä 

Työelämän ja yritysten tarpeita palvelevaa koulutusta on kehitettävä 

Kilpailukyvyn parantamiseksi työelämää vaivaava kohtaanto-ongelma ja työllisten osaamisvaje on ratkaistava. Suomella on tarve seuraavan kymmenen vuoden aikana kouluttaa uudelleen yli miljoona suomalaista uusiin tehtäviin.  

 On tärkeää, että työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM) on jatkossakin selkeä kokonaiskäsitys sekä työllisyyspalveluista että työmarkkinoilla tarvittavasta osaamisesta.  Työmarkkinatietoa osaamistarpeista pitäisi kerätä nykyistä paremmin ennakoinnin tueksi. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus tulisi sijoittaa  TEM:n eikä opetushallituksen yhteyteen.  

Työelämän nopeat muutostilanteet on ennakoitava nykyistä paremmin. Suhdanne- ja muutosherkkien alojen työntekijöitä on koulutettava ja kannustettava siirtymään uusiin tehtäviin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Työstä työhön siirtymistä on tuettava monin eri tavoin.  

Työelämän ja yritysten tarpeita palvelevat täsmä-, rekry- ja muutoskoulutuksia on lisättävä ja kehitettävä yhteistyössä yritysten kanssa.  Koulutusten rahoitus on sidottava nykyistä paremmin tulokseen eli siihen, miten osallistujat työllistyvät koulutuksen jälkeen.  Yksityiset palveluntuottajat tuovat koulutuksiin yrityslähtöisyyttä ja parantavat työllistymismahdollisuuksia. 

 Oppisopimuskoulutusta tulisi lisätä. Koulutusta tulisi kehittää siten, että yrityksille tarjottaisiin enemmän tukea oppisopimusoppilaan kouluttamiseen, jotta niiden olisi helpompi ottaa oppisopimusoppilaita vastaan. Lisäksi koulutukseen liittyvä hallinnollinen taakka tulisi minimoida.     

Tiivistetysti 

  • Työ- ja elinkeinoministeriöllä on oltava selkeä kokonaisnäkemys työllisyyspalveluista sekä työelämässä tarvittavasta osaamisesta  
  • Työmarkkinatietoa erilaisista osaamistarpeista on kerättävä ja hyödynnettävä nykyistä paremmin 
  • Työelämälähtöisiä koulutuksia on lisättävä ja kehitettävä yhdessä yritysten kanssa 
  • Työelämävalmiuksia on kehitettävä osana tutkintoja  
  • Oppisopimuskoulutusta on lisättävä ja kehitettävä 
  • Henkilöstöpalveluyrityksiä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän työmarkkinatiedon keräämisessä ja työelämälähtöisten koulutusten järjestämisessä. 
  • Henkilöstöpalveluyritysten pitäisi päästä tarkastelemaan työttömäksi ilmoittautuneiden työnhakutietoja

Kilpailullisesti tuotettuja työllisyyspalveluita on lisättävä työllisyyden ja kasvun tueksi 

 Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on merkittävin kasvun jarru. Työ ja tekijät eivät kohtaa tarpeeksi nopeasti.  Työllisyyspalvelujen painopisteen on oltava työttömyysjaksojen lyhentämisessä, sillä pitkittyvä työttömyys tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Jos jokainen työttömyysjakso olisi päivän lyhyempi, se merkitsisi yhteiskunnalle 23 miljoonan euron säästöjä sekä tuotannon kasvua 100 miljoonalla eurolla.  Huomiota on kiinnitettävä etenkin nuoriin työnhakijoihin sekä ammattia ja alaa vaihtaviin. 

Työvoimapalveluiden kokonaisuudistuksessa työvoimapalveluiden järjestämisvastuuta ollaan siirtämässä kunnille. Järjestämisvastuuta ei tulisi pirstaloida liian pienille kunnille. Se tulisi antaa vain sellaisille alueille, joilla on riittävä väestöpohja, jotta palveluiden järjestäminen on järkevää ja kustannustehokasta. Suomen väestömäärä huomioiden alueita ei tulisi olla kuudesta kahdeksaa enempää.    

Tehokkaampi työllistäminen edellyttää räätälöidympää ja henkilökohtaisempaa palvelua sekä työnhakijoille että yrityksille. Työllisyyspalveluiden laadullisia ongelmia ei ratkaista kuitenkaan yksinomaan vain paisuttamalla nykyistä TE-hallintoa tai kuntien työllisyyspalveluita. Yksityiset palveluntuottajat tuottavat palveluita kustannustehokkaasti ja niillä on asiantuntemusta eri alojen työntekijöiden työllistämisessä. Ne ovat ketteriä toimijoita, joilla on valmiit kontaktit työpaikkoja tarjoaviin yrityksiin. 

 Työllisyyspalveluiden markkinaehtoisuutta tulee kehittää onnistuneella kilpailutuksella.  Lainsäädännöstä on karsittava määrätietoisesti markkinaehtoisen palvelun esteitä. Lisäksi palvelutuotannon reilua kilpailua on edistettävä hankintaosaamisen vahvistamisella.  

Työllisyyspalveluiden riittävä rahoitus on turvattava.  Lisäksi työllisyyspalveluiden sähköistä asiointia on kehitettävä. Sähköisellä asioinnilla voidaan osittain korvata kasvokkain tapahtuvaa asiointia sekä sujuvoittaa palvelua. Sähköiset työllisyyspalvelut on integroitava selkeämmin osaksi laajempaa kansalaisten sähköistä asiointia. Työmarkkinatori-palvelun jatkuvaan kehittämiseen on satsattava varoja. 

Tiivistetysti 

  • Tehokkailla ja oikein kohdistetuilla työllisyyspalveluilla saadaan kustannussäästöä  
  • Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu tulisi siirtää alueille, joilla on riittävä väestöpohja, jotta palvelut eivät pirstaloidu 
  • Työnhakijoiden henkilökohtaista palvelua on lisättävä, jotta työnhakijat saadaan ohjattua oikeisiin palveluihin  
  • Työllisyyspalveluiden riittävä rahoitus on turvattava  
  • Työllisyyspalveluiden tuottamisessa on hyödynnettävä enemmän yksityisiä palveluntuottajia  
  • Työllisyyspalveluita ja kilpailutuksiin liittyvää markkinavuoropuhelua on kehitettävä yhdessä palveluntuottajien kanssa  
  • Hankintaosaamista on lisättävä 
  • Sähköistä asiointia on kehitettävä  

 

Työnhakijoiden työnhakutiedot on avattava työnantajille

Työnhakijoiden työnhakutiedot on avattava työnantajille

Avoimia työpaikkoja on auki todella paljon. Työnhakijat ja työpaikat eivät kuitenkaan kohtaa. Yksi syy tähän on se, että työnhakijoiden tiedot eivät ole työnantajien saatavilla. TE-toimistoilla ei useinkaan ole aikaa ja resursseja etsiä työnantajille työnhakijoita omista rekistereistään. Kun työllisyyspalveluiden sähköistä asiointia kehitetään, pitäisi samaan aikaan kehittää portaalia, jossa työnantajat pääsisivät halutessaan selailemaan työnhakijoiden tietoja. Tämä voitaisiin hyvin tehdä tietosuojasäännökset huomioiden työntekijöiden suostumuksella tai anonyymisti.

Työlainsäädäntöhankkeiden työllisyysvaikutusten oltava myönteisiä

Vireillä olevien työlainsäädäntöhankkeiden työllisyysvaikutusten oltava myönteisiä

Kaikkien vireillä olevien työlainsäädäntöhankkeiden vaikutus työllisyyteen on arvioitava. Sellaiset hankkeet on kuopattava, joiden työllisyysvaikutus on negatiivinen.