Nuorisotyöttömyydestä puhutaan nyt paljon, mutta liian harvoin sanotaan ääneen se olennainen. Taustalla eivät ole vain suhdanteet, vaan myös työelämän päättäjien omat valinnat. Annammeko nuorille mahdollisuuden päästä alkuun – vai odotammeko, että osaaminen on jo valmiina?
Työuran alku määrittää enemmän kuin ymmärrämmekään
Jokainen meistä tietää, että ensimmäinen työpaikka tuntuu tärkeältä. Työuran alku vaikuttaa kuitenkin laajemmin kuin usein ymmärrämme. Kyse ei ole vain ensimmäisestä työsopimuksesta tai siitä, mitä tekee ensimmäisenä kesänä, vaan siitä, millainen suhde työelämään ylipäätään syntyy. Kun alkuun pääsee kiinni, oppiminen on nopeaa ja itseluottamus rakentuu tekemisen kautta. Samalla syntyy ymmärrys omista vahvuuksista ja suunnasta, johon haluaa kulkea.
Jos alku viivästyy, vaikutus on usein päinvastainen. Epävarmuus kasvaa ja kynnys nousee jokaisen ohitetun mahdollisuuden myötä. Tätä ilmiötä kuvataan myös tutkimuksissa. Kansainvälisesti puhutaan niin sanotusta “scarring effectistä”, jossa työuran alkuun osuva työttömyys voi vaikeuttaa myöhempää työmarkkinoille pääsyä. Nuorisotyöttömyys ei ole vain hetkellinen tilanne. Se vaikuttaa siihen, miten ihmiset kiinnittyvät työelämään ja millaiseksi heidän polkunsa rakentuu.
Työnantajan markkina ohjaa rekrytointia nyt
Tällä hetkellä työmarkkina suosii monella alalla työnantajaa. Hakijoita on tarjolla ja valinnanvaraa riittää. Rekrytointitilanteessa tämä näkyy usein siten, että painopiste siirtyy kokeneempiin hakijoihin.
Tämä on täysin ymmärrettävää. Rekrytointi on investointi, ja epävarmassa taloustilanteessa riskejä halutaan hallita. Kun vaihtoehtona on henkilö, jolla on jo näyttöä, päätös tuntuu turvalliselta.
Samalla syntyy kuitenkin kysymys, jota emme voi väistää: jos kaikki etsivät valmista osaajaa, kuka rakentaa tulevaisuuden osaajat? Jokainen meistä kokeneista ammattilaisista on joskus saanut ensimmäisen mahdollisuutensa.
Nuorissamme ei ole vikaa, mutta meissä aikuisissa on
Nuorista puhutaan liian usein puutteiden kautta: kokemuksen vähyydestä, työelämätaitojen keskeneräisyydestä tai heidän muuttuneista odotuksistaan. Harvemmin huomaamme, mitä nuoret tuovat mukanaan. He oppivat nopeasti, omaksuvat uusia työvälineitä luontevasti ja tuovat mukanaan ajattelua, jota työelämä tarvitsee. He uskaltavat sanoittaa kuormitusta, jaksamista ja työn merkityksellisyyttä tavalla, joka haastaa koko työelämää kehittymään. Olisiko pikemminkin niin, että meidän aikuisten tulisi tarkastella ajattelutapojamme? Valmiin osaajan etsiminen kaventaa tulevaa osaajapohjaa
Lyhyellä aikavälillä valmiin osaajan rekrytointi on usein tehokkain ratkaisu. Pidemmällä aikavälillä se voi kuitenkin kaventaa osaajapohjaa.
Jos uusia tekijöitä ei päästetä mukaan, osaaminen ei uusiudu. Tämä näkyy viiveellä, mutta väistämättä. Samaan aikaan tiedämme, että työikäinen väestö pienenee ja kilpailu osaajista kiristyy tulevina vuosina. Siksi nuorten työllistyminen ei ole vain yhden ryhmän kysymys. Se liittyy suoraan siihen, millainen osaajapohja meillä on maassamme muutaman vuoden päästä.
Mitä työnantajat voivat tehdä toisin jo nyt
Ratkaisu ei vaadi yhtä suurta muutosta, vaan useita pieniä, konkreettisia tekoja.
Yksi keskeinen kysymys on, miten rooleja määritellään. Voisiko osan tehtävistä avata niin, että mukaan pääsee myös vähemmällä kokemuksella? Toiseksi kyse on perehdytyksestä. Hyvin rakennettu alku nopeuttaa oppimista ja vähentää riskiä, jota rekrytoinnissa usein pelätään.
Kolmanneksi kyse on johtamisesta. Nuori työntekijä ei tarvitse erilaista johtamista, mutta hän tarvitsee enemmän selkeyttä: mitä odotetaan, miten onnistumista mitataan ja mistä saa tukea. Kun nämä ovat kunnossa, oppiminen tapahtuu nopeasti.
Kokemusta ei voi syntyä ilman mahdollisuutta
Lopulta kysymys on yksinkertainen, mutta ei helppo. Rakennammeko osaajia silloin, kun siihen on mahdollisuus, vai odotammeko, että joku muu tekee sen valmiiksi?
Tilanne ei ole mustavalkoinen, ja jokainen organisaatio tekee päätöksiä omasta lähtökohdastaan. Nuortemme ja osaajarakenteemme tulevaisuus syntyy kuitenkin näissä arjen valinnoissa. Niillä on tässä ajassa tavallista enemmän merkitystä.
Haaste ei ole siinä, etteivät nuoret olisi valmiita työelämään. Haaste on siinä, että työelämään pääsy edellyttää usein kokemusta, jota ei voi syntyä ilman sitä ensimmäistä mahdollisuutta.
Anu Ahokas
Toimitusjohtaja StaffPoint