Markkinaehtoiset työllisyyspalvelut

Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on merkittävin kasvun jarru. Työ ja tekijät eivät kohtaa tarpeeksi nopeasti. Työllisyyspalvelujen painopisteen on oltava työttömyysjaksojen lyhentämisessä, sillä pitkittyvä työttömyys tulee kalliiksi sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Jos jokainen työttömyysjakso lyhenisi edes päivällä, säästöt yhteiskunnalle olisivat miljoonia euroja. Huomiota on kiinnitettävä etenkin nuoriin työnhakijoihin sekä ammattia ja alaa vaihtaviin.

Työllisyyspalveluiden järjestäminen monituottajamallilla

Tehokkaampi työllistäminen edellyttää räätälöidympää ja henkilökohtaisempaa palvelua sekä työnhakijoille että yrityksille. Työllisyyspalveluiden laadullisia ongelmia ei ratkaista kuitenkaan yksinomaan vain paisuttamalla nykyistä TE-hallintoa tai kuntien työllisyyspalveluita. Työllisyyspalvelut tulisi järjestää käyttäen monituottajamallia.

Yksityiset palveluntuottajat tarjoavat ketteriä työllisyyspalveluita. Ne kehittävät jatkuvasti uusia, innovatiivisia ja vaikuttavia tapoja auttaa työnhakijoita löytämään paikkansa työmarkkinoilla. Yksityiset palveluntuottajat tuottavat palveluita kustannustehokkaasti ja niillä on asiantuntemusta eri alojen työntekijöiden työllistämisessä ja niillä on jo valmiit kontaktit työpaikkoja tarjoaviin yrityksiin.
Työllisyyspalveluiden markkinaehtoisuutta tuleekin kehittää. Lainsäädännöstä on karsittava määrätietoisesti markkinaehtoisen palvelun esteitä. Lisäksi palvelutuotannon reilua kilpailua on edistettävä hankintaosaamisen vahvistamisella.

Muistio julkisten hankintojen kilpailuttajille: Työllisyysvalmennusten ja -koulutusten julkisten hankintojen kilpailutusprosesseja tulisi kehittää yhteistyössä palveluntuottajien kanssa>>

TE-palvelut uudistuksessa huolehdittava työllisyyspalveluiden markkinoista

Työvoimapalveluiden kokonaisuudistuksessa työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirretään vuoden 2025 alusta kunnille. On vaarana, että työllisyysalueista tulee liian pieniä ja palveluiden järjestäminen on näin ollen kustannustehotonta. Julkisten työvoimapalveluiden järjestäjien lukumäärää pitäisi lakimuutoksella supistaa siten, että työvoimapohjana olisi nykyisen 20 000 henkilön sijasta vähintään 150 000 henkilöä. Kuntia tulee kannustaa laajojen työllisyysalueiden muodostamiseen.

TE-palveluiden uudistamisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että palveluhankinnat jatkuvat keskeytyksettä, jotta palveluntuottajat eivät katoa markkinoilta. Laadukkaiden ja kustannustehokkaiden palveluiden uudelleen rakentaminen kestää kauan, jos alan yritykset ajetaan ahdinkoon.

Työllisyyspalveluiden riittävä rahoitus on myös turvattava. Lisäksi työllisyyspalveluiden sähköistä asiointia on kehitettävä. Sähköisellä asioinnilla voidaan osittain korvata kasvokkain tapahtuvaa asiointia sekä sujuvoittaa palvelua. Sähköiset työllisyyspalvelut on integroitava selkeämmin osaksi laajempaa kansalaisten sähköistä asiointia.

Yksityiset palveluntuottajat tarvitsevat riittävät tiedot työnhakija-asiakkaistaan

Yksityiset palveluntuottajat eivät pääse tällä hetkellä käsiksi siihen tietoon, mitä työnhakijoista on jo julkisen työvoimaviranomaisen toimesta kerätty. Lainsäädäntöä pitää muuttaa, jotta palveluntuottajat saavat työllisyyspalveluita tuottaessaan riittävät tiedot työnhakija-asiakkaistaan. On hyvin kustannustehotonta ja työnhakija-asiakkaillekin turhauttavaa, jos palveluntuottajat joutuvat keräämään kaiken sen tiedon uudelleen. Jos tieto olisi jo saatavilla palvelun aloittamishetkellä, työllistyminen nopeutuisi.

Miten tämä tapahtuu?

  • Työttömyysjaksoja voidaan saada lyhennettyä hyödyntämällä enemmän yksityisiä palveluntuottajia
  • Työllisyyspalveluiden markkinaehtoisuutta tulee lisätä karsimalla lainsäädännöstä esteitä
  • Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu tulisi siirtää alueille, joilla on riittävä väestöpohja, jotta palvelut eivät pirstaloidu. Kuntia tulee kannustaa laajojen järjestämisvastuualueiden muodostamiseen.
  • Työnhakijoiden henkilökohtaista palvelua on lisättävä, jotta työnhakijat saadaan ohjattua oikeisiin palveluihin
  • Lainsäädäntöä pitää muuttaa, jotta palveluntuottajat saavat työllisyyspalveluita tuottaessaan riittävät tiedot työnhakija-asiakkaistaan.
  • Työllisyyspalveluiden riittävä rahoitus on turvattava
  • Työllisyyspalveluita ja kilpailutuksiin liittyvää markkinavuoropuhelua on kehitettävä yhdessä palveluntuottajien kanssa
  • Hankintaosaamista on lisättävä
  • Sähköistä asiointia on kehitettävä